Vietin varhaislapsuuteni syrjäisissä maisemissa. Tiedän synnyinkotiani asuttaneen parhaimillaan 12 kissaa ja erinäisiä koiria. Siitä huolimatta minulla on todella vähän muistikuvia lapsuuteni eläimistä. Ne eivät olleet minulle kovin merkityksellisiä.
Tästä alkoi rakkauteni. Olin 9-vuotias, kun Mörkö tuli luoksemme. Kun olin 15-vuotias, aikamme loppui. Mörkö karkasi, ja tuli kotiin kipeänä. Eläinlääkäri totesi sen saaneen myrkkyä. Meidän aikamme oli todella opettavaista. Muistelen tätä eläintä mitä suurimmalla rakkaudella. Sen kanssa olen hatarin askelin opetellut paljon; koiran elekielen tulkitsemista, johdonmukaisuutta, laumanjohtajana olemista. Mörkö tuntui koko ajan ymmärtävän, että harjoittelen vasta. Se oli todella hyvä ensimmäinen koira. Kuitenkin nälkä kasvoi syödessä, ja pian huomasin keskustelevani äitini kanssa siitä, että haluan oman koiran.
Tässä on Nemo:
Nemo täytti pari kuukautta sitten 7 vuotta. Nemon mielestä maailman kivoimpia asioita ovat tennispallot, pystykorvaiset tyttökaverit, aamulenkit ja talossa vierailevat ihmiset. Nemo on pennusta asti ollut rauhallinen ja malttavainen. Se on erittäin leimautuva ja ihmisrakas, mutta uusia tuttavuuksia kohtaan hiukan hitaasti lämpeävä. Nemo syntyi vahinkopentuna tuttumme perheeseen. Pentuja oli 12 ja emä niin nuori, että sitä ei kiinnostanut äitinä olo vaan leikkiminen, joten hoito jäi lähinnä ihmisille. Olen syntymästä asti toiminut Nemolle varaäitinä ja se onkin oikeastaan liiankin kiintynyt minuun.
Järkytyksekseni Nemon leuan alle tullut harmaa alue laajenee laajenemistaan ja makoilu vie yhä suuremman osan sen päivästä. Olen tullut siihen tulokseen, että se alkaa pikkuhiljaa huomata, ettei se ole pentu enää. Jo valmiiksi rauhallinen koira on rauhoittunut entisestään, ja minä olen alkanut kaivata taas vipinää taloon.
En ole ihan varma, olenko menettänyt järkeni täysin. Hetkittäin mietin, kerjäänkö itselleni burnouttia. Joka tapauksessa syksyllä meille on tarkoitus tulla pentuenergiaa - kahdessa paketissa. Minulla on siis kesä aikaa rullata matot lattialta, ostaa lisää ruokakippoja, hankkia suurempi peti ja valmistautua henkisesti. Double trouble is on it's way.
Tässä blogissa kerron teille kotiluolamme kolinasta. Kerron karvoista lattialla, kävelyistä auringonnousun aikaan, oman lauman tuomasta suojasta ja rajattomasta määrästä rakkautta. Viihdyttäviä lukuhetkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti